Morning dawn in Rwamwanja - Aamu valkenee Rwamwanjassa

Morning dawn enjoyed with a concert performed by nature. Birds are flying eagerly and singing happily, “what a wonderful morning, wake up!”(my interpretation). Roosters join crowing by regular intervals in a loud voice. Light and heat increases, other animals join the concert. In the dim dawn, you can only hear nature's own concert. When people wake up, chatter begins, sound of cars and motorcycles buzz, but for now animals still keep their loud concert. Sun rays begin to redden the blue sky. The first rays of light bring out buildings on top of a hill, painting entire landscape of splendor re-color wiping moisture of night. For a moment, Sun rays are playing on surface of water droplets causing landscape to sparkle.

People are on the move, cleaning up and picking up water. An old man carrying water cans in his bicycle overtakes a woman carrying a big water can over her head walking forward slowly, but surely. In front of me on the other side of a fence, slouch a young boy with empty canisters. I smile, and salute him. He smiles back curious expression on his face, staring at me, mzungu, who sits outside in front of her room cross-legged on a yoga mat and writes. More people are on the move and the birds flock around me in their multicolored costumes. Lead of the concert is now given to crickets, accompanied by birds and other animals with their solos.

The landscape in front of me is divided into two. On the left, a sunny hill blazing with color and light. In front of me, a hill waiting for the light to come. I love awakening landscape in front of me, even though I’m watching it behind the net fence. But at least it's not a high wall as in Kampala that steals our view and strengthens all sounds from our neighbors. Here, I am able to breathe, despite the primitive conditions. If I can wake up in the morning to write having this landscape around me, I believe I can manage a latrine, which is just a hole in the floor and a bucket of water instead of a shower, but at least I feel I’m alive.

 

 

Aamu valkenee luonnon omalla konsertilla. Linnut lentävät innokkaina ja visertävät iloisena “ihana aamu herättää!” (minun tulkintani). Kukot liittyvät konserttiin kiekumalla tasaisin väliajoin kuuluvalla äänellä. Valon ja lämmön lisääntyessä muut eläimet yhtyvät konserttiin. Kun hämärä valkenee voi kuulla ainoastaan luonnon oman konsertin. Ihmisten herättyä alkaa puheensorina, autojen hurina, moottoripyörien pörinä, mutta nyt eläinten oma konsertti pitää äänekkäänä pintansa. Sininen taivas alkaa hieman punertaa nousevan auringon säteistä. Ensimmäiset valon säteet tuovat esiin kukkulan päällä olevat rakennukset, maalaten koko maiseman väriloistoon pyyhkimällä yön tuoman kosteuden, mutta hetken verran ne leikkivät vesipisaroiden pinnalla saaden maiseman säkenöimään.

Ihmiset ovat liikkeellä, siivoamassa ja hakemassa vettä. Vanha mies kuljettaa vesikanistereita polkupyörällään ja ohittaa naisen, jolla on iso vesikanisteri pään päällä, mutta hän kävelee eteenpäin varmoin askelin. Edessäni aidan toisella puolella laahustaa nuori poika tyhjien kanistereiden kanssa. Hymyilen ja tervehdin häntä. Hän hymyilee takaisin utelias ilme kasvoillaan tuijottaen minua, vaalea mzungua, joka istuu ulkona ”huoneensa” edessä joogamaton päällä risti-istunnassa ja kirjoittaa. Yhä enemmän ihmisiä on liikkeellä ja linnut parveilevat ympärilläni kirjavissa asuissaan. Heidän osuutensa konsertissa on vaimentunut ja heinäsirkat ovat ottaneet johdon, jota linnut muiden eläinten kanssa säestävät sooloillaan.

Maisema edessäni on jakautunut kahtia. Vasemmalla aurinkoinen kukkula, joka paistattelee väriloistossa ja edessäni vielä valoa odottava mäki. Rakastan edessäni heräävää maisemaa, vaikka katselen sitä verkkoaidan takaa. Mutta ainakaan se ei ole korkea muuri niin kuin Kampalassa, joka vie näkökentän, mutta voimistaa kaikki naapureiden äänet. Täällä pystyn hengittämään, alkeellisista olosuhteista huolimatta. Uskon että, jos saan aamulla herätä kirjoittamaan ympärilläni olevaan maisemaan, uskon selviäväni vessasta, joka on pelkkä reikä lattiassa ja vesiämpäristä suihkun sijaan, mutta ainakin tunnen olevani elossa.