Life as a teacher without borders - Elämää opettajana ilman rajoja

Life as a teacher without borders

I'm Finnish woman who grew up in Finnish Lapland, but I always had a desire to see the world. Therefore, I ended up studying to become an international primary school teacher (ITE), who is able to teach anywhere in the world. Since I started my studies I have done it quite a bit teaching around world, although most often as a volunteer work, because I believe it’s important. Money isn't everything for me, rather the experiences and time shared with people. In reality it means that my home is also where ever I go and I have friends all over the world.

This time I am going to Uganda with Finnish Teacher Without Borders – network (TWB) to work as a volunteer with the Finn Church Aid (FCA Uganda). I will be based mostly at the Rwamwanja Refugee Settlement for about 6 months. This blog will be about my life in Uganda and at the Settlement. I will try my best to give you an idea what is it that I do, how is my life, what are my thoughts, how is Uganda and how life for people is who live at the Settlement. I will be posting whenever I have time and I try my best to write in English and in Finnish, at least in English because I have many friends around the world who want to know how I'm doing and I'm sure that most the people in Finland are able to understand English.

Leaving

Even if I choose to travel and work abroad, no matter whether it is from Finland, Peru or Australia, leaving is always difficult for me. I hate packing and saying goodbyes. I start planning early, but the actual packing happens in the last minute pretty often. Because that way I'm able to be more present while being where I am (or that’s what I think at least). Leaving becomes real when I start packing and I want to put that feeling aside as long as possible. My friends and my family don't want to be present when I do the packing. Sometimes, they get more stressed than I do and suffer from me getting "CRAZY". “Will she ever learn!” they think.

My little brother is Mr. calmness himself, who don’t get stressed, even when I spread all my stuff around his living room, left him a mess to be cleaned, a computer that I just bought to be returned, because the battery didn't work properly, letter to be mailed, my stuff to be carried in his storage to wait for me to return. Also, he escorted me to the airport with my mom. I couldn't do this without having such a supporting family and friends, who year after year help me out with returning, leaving, moving, keeping my stuff and so on, because I don't have a flat in Finland. To be honest it's the only way I can afford living this way. If you own very little, live together with other people, share your life and living expenses, you’re able to save even from the little you have. I save money while working in Finland and when I have enough money I can leave again. This time I’m offered housing in Uganda and I even get pocket money, which is enough for me to cover my monthly expenses, like food and stuff. To me it’s luxury!

Once again thank you so much my dear family and dear friends for the time spend together in cold Finnish Summer and for everything. I love you lots!

Now my flight is boarding. See you in Uganda!

Last minute packing! Almost there!

Elämää opettajana ilman rajoja

Olen suomalainen nainen varttunut Suomen lapissa, mutta mulla oli aina halu päästä näkemään maailmaa. Niinpä, päädyin opiskelemaan kansainväliseksi luokanopettajaksi (ITE), jotta voisin opettaa missäpäin maailmaa tahansa. Siitä lähtien kun aloitin opinnot olen tehnyt sitä kohtalaisen paljon, yleensä vapaaehtoistyön muodossa, koska mielestäni se on tärkeää. Raha ei merkitse minulle kaikkea, vaan kokemukset ja ihmisten kanssa yhdessä vietetty aika. Käytännössä, minulla on koti siellä mihin menen ja ystäviä kaikkialla maailmassa.

Tällä kertaa lähden Ugandaan työskentelemään Opettajat ilman rajoja - verkoston (TWB) kautta Kirkon Ulkomaanavun Ugandan toimipisteeseen (FCA Uganda). Vapaaehtoistyö kestää kuusi kuukautta ja suurimman osan siitä tulen viettämään Rwamwanjan pakolaisleirillä. Tämä blogi kertoo elämästäni Ugandassa and leirillä. Yritän parhaani mukaan kertoa mitä teen täällä, millaista elämäni on, mitä ajatuksia asiat herättävät minussa, Ugandasta ja ihmisistä, jotka asuvat leirillä ja millaista elämä siellä on. Kirjoitan aina kun on mahdollista. Yritän kirjoittaa sekä englanniksi että suomeksi, ainakin englanniksi, koska minulla on ystäviä ympäri maailmaa, jotka haluavat myös tietää mitä minulle kuuluu ja mitä teen. Sitä paitsi suurinosa suomalaisista osaa englantia.

Lähteminen

Vaikka matkustaminen ja ulkomailla työskentely on oma valintani, silti lähden mistä tahansa, oli se sitten Suomi, Peru tai Australia, se on minulle vaikeaa. Vihaan pakkaamista ja hyvästejä. Aloitan suunnittelun ajoissa, mutta itse pakkaaminen tapahtuu usein viime minuutilla. Sillä tavoin pystyn olemaan läsnä siellä missä olen (ainakin kuvittelen niin). Lähtemisestä tulee todellista siinä vaiheessa kun aloitan pakkaamisen, siksi haluan jättää sen mahdollisimman myöhään. Yleensä, ystäväni ja perheeni eivät halua olla läsnä kun pakkaan. Usein he stressaantuvat enemmän kuin minä ja kärsivät kaoottisesta käytöksestäni. Eikö se ikinä opi! he ajattelevat. Pikkuveljeni on itse herra rauhallisuus, joka ei stressaannu, vaikka levitin tavarani ympäri hänen olohuonettaan ja jätin hänen hoidettavakseen asioita joita en ehtinyt hoitaa ennen lähtöä (kuten yleensä). Lähdettyäni hän siivosi jälkeni, postitti kirjeeni, palautti tietokoneen jonka olin juuri ostanut, mutta akku oli viallinen, kantoi Suomeen jäävät tavarani varastoonsa odottamaan paluutani. Hän myös saatteli minut lentokentälle yhdessä äitini kanssa.

Ilman kannustavia ystäviä ja perhettäni en pystyisi tähän. Vuosi toisensa jälkeen he auttavat palaamisessa, lähtemisessä, muuttamisessa, tavaroideni säilyttämisessä jne, sillä minulla ei ole asuntoa Suomessa.  Rehellisesti sanottuna, ainoastaan sillä tavoin minulla on varaa elää näin ja tehdä vapaaehtoistyötä. Jos omistaa mahdollisimman vähän, ei asu yksin, jakaa elämän ja kulut yhdessä muiden kanssa pystyy säästämään rahaa vähästäkin. Säästän kun olen töissä Suomessa ja kun rahaa on tarpeeksi voin lähteä taas uudelleen. Tällä kertaa asuminen Ugandassa kustannetaan ja saan jopa taskurahaa, joka riittää kattamaan kuukausittaiset kulut, kuten ruoka ynnä muut. Minulle se on luksusta!

Kaunis kiitos jälleen kerran rakas perheeni ja rakkaat ystäväni yhdessä vietetystä ajasta Suomen kylmässä kesässä ja kaikesta! Olette Rakkaita!

Nyt lentoni lähtee. Nähdään Ugandassa!